Miten lopetin turhan stressaamisen?
Olin pitkään se tyyppi, joka stressasi kaikesta. Aikatauluista, tulevista palavereista, siitä mitä joku ehkä ajattelee sanomisistani tai siitä, onko jääkaapissa varmasti ruokaa kahden päivän päähän. Suurin osa siitä stressistä ei koskaan johtanut mihinkään — eikä tapahtunutkaan. Silti se söi energiaa ja teki arjesta raskasta.
Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, että olin jatkuvasti ”päällä”. Ja siitä lähti liikkeelle oma projektini: lopettaa turha stressaaminen käytännössä. Tässä keinot, joilla oikeasti sain eron aikaan.
1. Opin kysymään itseltäni: “Onko tämä asia minun hallinnassani?”
Yksinkertainen, mutta tehokas kysymys. Nykyään aina, kun huomaan stressaavani, pysähdyn ja kysyn:
👉 Voinko tehdä tälle asialle jotain juuri nyt?
Jos vastaus on kyllä, teen sen heti tai laitan kalenteriin hetken, jolloin teen sen. Jos vastaus on ei — päätän päästää siitä irti. Esimerkiksi:
-
“Mitä jos ensi viikon asiakas ei tykkää ratkaisusta?” → Ei mun hallinnassa nyt. Valmistaudun parhaani mukaan ja se riittää.
-
“Unohdanko jonkun tärkeän deadlinen?” → On mun hallinnassa. Laitan muistutuksen heti.
Tämä yksittäinen tapa on ehkä suurin syy siihen, miksi nykyään stressaan vähemmän.
2. Aloin kirjoittaa asiat ulos päästäni
Iso osa stressistä syntyi siitä, että asiat pyörivät päässäni jatkuvasti. Pienetkin muistettavat asiat tai huolet ottivat tilaa.
Ratkaisu: kirjoitan ne pois.
Aina kun jokin alkaa painaa mieltäni, kirjoitan sen ylös — paperille tai puhelimen muistiinpanoihin. Sitten päätän:
-
Pitääkö tälle tehdä jotain?
-
Jos pitää, mikä on seuraava pieni askel?
Se vapauttaa pään tilan heti, koska en enää yritä muistaa kaikkea.
3. Tein “stressiaikataulun”
Tämä kuulostaa oudolta, mutta toimii. Päätin, että jos jokin asia pyörii mielessäni, saan stressata siitä tietoisesti klo 17.00–17.15.
Kun huoli nousee mieleen keskellä päivää, sanon itselleni: “Tähän palaan klo 17.” Useimmiten siihen mennessä se ei enää edes tunnu tärkeältä. Ja jos tuntuu, käytän sen 15 minuuttia miettimiseen ja ratkaisuun.
Tämä yksinkertainen rajaaminen opetti aivoilleni, että koko päivää ei tarvitse käyttää huolien märehtimiseen.
4. Otin käyttöön “riittävän hyvän” -ajattelun
Iso osa stressistä tuli täydellisyyden tavoittelusta. Työasiat, siivoaminen, harrastukset – mikään ei muka ollut tarpeeksi hyvää. Nyt ajattelen toisin: riittävä on riittävä.
Käytännössä tämä tarkoitti esim. sitä, että:
-
Esityksen pitää olla selkeä, ei täydellinen.
-
Illallinen saa olla valmisruokaa, jos se helpottaa arkea.
-
Treeni saa olla kevyt, jos energia ei riitä muuhun.
Kun lakkaa asettamasta itselleen jatkuvasti epärealistisia vaatimuksia, stressitaso tippuu dramaattisesti.
5. Aloin tietoisesti “pysäyttää itseni” arjessa
Ennen huomasin stressaavani usein vasta silloin, kun olin jo täysin kierroksilla. Nyt pysähdyn useita kertoja päivässä ja kysyn:
-
Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
-
Onko tämä kiire oikeasti todellinen vai vain pään sisällä?
Jos huomaan olevani turhaan ylikierroksilla, teen jonkun pienen rauhoittavan jutun: hengitän syvään viisi kertaa, venyttelen tai käyn 2 minuutin kävelyllä. Pienikin katkaisu estää kierroksia kasvamasta.
6. Luovuin jatkuvasta ”pitäisi” -ajattelusta & nakitin kaverille vastuuta
“Pitäisi tehdä enemmän”, “pitäisi olla parempi”, “pitäisi ehtiä”. Tämä sana piti mieltä jatkuvasti paineessa.
Nykyään vaihdan sen sanaan “haluan” tai “valitsen”:
-
“Haluan tehdä tämän projektin hyvin.”
-
“Valitsen mennä salille tänään.”
Tämä pieni sanamuutoksen muutos teki tekemisestä paljon kevyempää ja vähensi jatkuvaa painetta.
Salille menemisen osalta sovin ystäväni kanssa ”avunanto-sopimuksen”, patistamme ja vaadimme vuorotellen toisiamme lähtemään salille. Tätä voi monistaa mihin askareeseen ikinä haluaakaan – kokeile vaikka!
Yhteenveto
En ole vieläkään täysin zen, eikä elämä tietenkään aina ole stressitöntä — eikä sen kuulukaan olla. Mutta ero on siinä, että en enää elä jatkuvasti stressin ohjaamana.
Lopulta kyse ei ollut yhdestä suuresta muutoksesta, vaan monista pienistä teoista, joilla sain mielen rauhoittumaan: hallinnan rajaamisesta, asioiden uloskirjoittamisesta, täydellisyyden hellittämisestä ja pysähtymisestä arjessa.
Ja ehkä tärkein oivallus oli tämä: kaikkea ei tarvitse kontrolloida. Useimmat asiat menevät ihan hyvin ilmankin.
Haluatko kokeilla yhtä keinoa heti tänään? Aloita yksinkertaisesti: kun seuraavan kerran huomaat stressaavasi, kysy itseltäsi “Onko tämä minun hallinnassani?” ja toimi sen mukaan.
Pienestä lähtee iso muutos. 🌿
— Oikeesti elämää.